Uni ja muita enteitä keskenmenosta

Olisihan minun pitänyt se arvata..

Raskausoireet puskivat päälle tosi kovalla volyymilla oikeastaan jo ENNEN plussaa. Aivan karsea pahoinvointi muunmuassa oli ja tissit/nännit kipeät ym. lukuunottamatta kaikkia mahdollisia muita raskausoireita (mistä aeimmin blogikirjoitus).
Kuitenkin esim pahoinvointia ja järkyttävää etovaa oloa kesti vain muutamia PÄIVIÄ ja sitten se laantui. Ajattelin että koska olin ottanut muutamia kikkoja siihen avuksi (pieniä suupaloja jo ennen aamukahvia ja sen jälkeen heti, ei koskaan tyhjällä mahalla oloa ym)
että asia johtui siitä. Olisihan se pitänyt osata yhdistää… Ei pahoinvointi lopu/laannu raskausviikolla 5 !! 🙁
Toinen oli tissit/nännit. Ne olivat oviksesta saakka olleet erilaiset kuin yleensä, arat ja särkevät, kylmästä reagoivat (siis paitojen ja takkikerrosten läpi!) ja nukkuessakin sen huomasi. No, senkin olisi pitänyt LISÄÄNTYÄ, mutta se vain väheni viikkojen kuluessa 🙁
Sintistä (blogi: Sintin matka maailmaan) mulla paisui tissit jo ihan ekoilla viikoilla, eikä mahtunut rintsikoihin, oli aivan jäätävän kipeet ja arat ja turvoksissa. Nyt ei mitään kasvamista/turpoamista tapahtunut ollenkaan! Vähän olivat arat sun muuta kuten aiemmin kerroin..ja sekin alkoi hiipumaan niinkuin pahaolokin, mitä enemmän raskausviikkoja/päiviä tuli lisää 🙁

Kaikesta näistä olisin voinut jo päätellä ettei kaikki ole kunnossa. Mutta sen sijaan päätin vakuutella itselleni toisin. Järki ja tunteet taas kerran oli erilinjoilla. Ja kyllä mun sydänkin sen TIESI, kunhan koitin hämätä itseänikin ja pitää Toivosta kiinni viimeiseen asti.
Vielä silloinkin kun olin vuotanut rankasti jo monta päivää, herättelin toivoa.. ”mitä jos sittenkin..” Mitä jos sittenkin raskaus olisi jatkunut, mitä jos sittenkin siellä olisi ollut kaksoset ja toinen vaan mennyt kesken.. hmm.. äidinrakkaus, ei koskaan anna periksi. Ja täytyy myöntää, joku osa minusta toivoo EDELLEEN että siellä kohdussa asuisi sittenkin vielä kaikesta huolimatta elävä vauva joka yllättäisi kaikki ja kohta alkaisin tuntea potkuja ym.. Joopa joo, tiedänhän minä! Kyllä tiedän.

Sitten oli vielä yksi juttu.

Sinä yönä kun seuraavana aamuna olin tekemässä ekan kerran raskaustestiä. Tiesin itse jo silloin että olen raskaana. Pyysin että saisin unessa nähdä vauvani.
Se mitä näin, mykisti minut totaalisesti.
Näin pelkän valkoisen puisen ristin.
Sellaisen, millaisia olen nähnyt hautausmailla joskus jos kiveä ei ole ollut vaikka varaa laittaa.
Aamulla kun heräsin, olin mykistynyt ja masentunut. Miksi te pilasitte kaiken, mitä iloa minun on tehdä raskaustestiä?!
Päätin että tuo risti merkitsi jotain ihan muuta. Että se ei liittynyt edes koko vauva-asiaan.
Unohdinkin sen siinä ilossa kun oikeasti viivat vaan päivä päivältä tummuivat ja raskausoireita oli, kun iloitsimme tulevasta vauvasta ja mietimme laskettua aikaa..

Kunnes aloin vuotaa.. muistin taas. Silti TOIVOIN PARASTA.
Tiesinhän jo ennakkoon kuinka tässä kävisi.

Silti olen niin iloinen ja onnellinen että sain kantaa Papua edes hetken kohdussani, ja että hän valitsi juuri Minut. Että minä sain olla hänen äitinsä. Hän on sydämissämme aina, vaikka saimme pitää hänet niin vähän aikaa…

Jouluna kävimme hautausmailla. Sytytimme Papullekin oman kynttilän.

Tähän päättyy Papun matka maailmaan.

Puolitoista viikkoa keskenmenosta

Me oltiin jo ehditty kertoa lähipiirille. Tarkoituksella tehtiinkin se valinta, että kerrotaan hyvin ajoissa, että JOS sattuisi jotain, niin kyllähän lähipiirin olisi hyvä tietää mitä on sattunut, kyllähän sen läheisestään huomaa jos jokin on vialla. Musta on jännä, että me koko ajan tämän raskauden alusta asti puhuttiin sanamuodoilla ”Jos sattuu jotain”, ihan kun me oltais jo alusta asti tiedetty että todellakin sattuu jotain.. ? ..

No, kurjahan se oli niitä uutisia kertoa. Oikeastaan aivan kauhea! 🙁
Mutta ei me face to face pystyttykään kertomaan vissiin kenellekään. Viestillä.
Tahdikasta, mutta ihan sama. Tämä oli meille niin iso menetys, että ei olisi kertakaikkiaan PYSTYNYT kertomaan face to face, koska ois luhistunu siihen paikkaan. Tai sitten se kertominen ois viivästynyt.

Tosi erilaisia reaktioita ihmisillä. Jotkut osaa oikeesti olla surullisia toisten puolesta ja näyttää sen tahdikkaasti ja toista kunnioittaen. Yksi sukulainen alkoi samassa lauseessa puhua omasta sairastelustaan :O Mun yksi sukulainen taas kysyi ”ootko miettiny että joku osa susta ei oikeesti halunnutkaan tätä lasta?” Mitääähh?? Tää oli pahin!! Kuinka pimee täytyy olla että käy edes mielessä tommonen!
Kun taas mun isä oli itsekin itkenyt kun kuuli uutisen ja oli tosi pahoillaan ja osasi sanoittaa myös sen <3
Työtoverit oli tosi pahoillaan myös.

Tässä viiva (ainakin livenä) vielä vahvempi kuin kontrolli ja keskenmeno ollut päällä jo monta päivää.

 

Tämä vuodon loputtua pari päivää eteenpäin, viiva erittäin hiipunut. Eli keskenmenon alusta n.1,5vko eteenpäin.

Nyt kun keskenmenosta on kulunut melkein 2viikkoa, pystyn jo ajattelemaan. Edelleen se tuntuu tosi pahalta ja suren tätä menetettyä vauvaa varmaan hautaani saakka, mutta nyt en ole enää niin masennuksen syövereissä.
Edelleen se itkettää, mutta näen myös valon tunnelin päässä.

Päätimme yrittää vielä. Mutta jos sekin raskaus menisi kesken, sitten en enää jaksaisi. En enää pystyisi. Nyt annan maailmankaikkeudelle vielä Mahdollisuuden. Annan vielä mahdollisuuden sille pienelle sielulle löytää luoksemme. jota me olemme niin kovasti kaivanneet ja odottaneet. Toivottavasti hän löytää perille ja me saamme hänet osaksi perhettämme <3

Vuotoa vuotoa :(

Ke iltana viime viikolla 5+4 tuli valkovuodon mukana pari kertaa pyyhkiessä ihan pieni määrä ruskeaa..sellainen viiru vaan. Muuten raskausoireita ihan reilusti.

To tuli ruskeaa vuotoa pitkin päivää, ihan reilusti pyyhkiessä. Säikäytti ihan hitosti! Menkkamaista kipua  reilusti, jouduin ottaa Panadolia 1000mg , silti ihan reilut menkkajomot. Kuinkahan monta kertaa olen tänään rukoillut, että saisimme pitää tämän vauvan..

Pe vuoto välillä ruskeaa, välillä punertavaa menkkamaista. Kävimme ultrassa. Ultraaja sanoi vuodosta, ettei vielä hälyyttävää.. limaa paljon.
Ultrassa näkyi selkeä pyöreä ruskuaispussi. 1,8ml alkio. Ei vielä sydämen sykettä. Itse olin mielestäni 6+1 viikoilla, mutta jo ennen kun nousin ultrattavaksi, hän sanoi että oot viikolla 5+5 tai 6+0 hänen kiekkonsa mukaan. Alkio vastasi max 5+5rv.
viikon päähän varattiin uusi aika.

La punaista vuotoa. Ip tuli ensin menkkavuotoa, sitten lörähti pönttöön joku nyrkin kokoinen kasa jotain ”kamaa” eli isoja hyytymiä tms?? Kovat menkkakivut!!
Soitin Naistenklinikan päivystykseen niinkuin ohje oli, eivät huoli sinne näillä viikoilla.
Ohjeeksi sain ”seurailla” (Wau miten lohduttavaa!) ja ottaa Panadol ja tarvittaessa yksittäinen Buranakin ok vaikka raskaus jatkuisikin.
Hänen mukaan ensin tulee päiväkausia menkkavuotoa reilusti, ja sitten vasta raskausmateriaali. Eli tuo kasa sitä ”kamaa” ei voinut olla raskausmateriaalia.
Illalla ei oikeeastaan mitään tullut vielä siteeseen, mutta pönttöön lörisee ihan huolella menkkavuotoa ja hyytymiä. Sinne meni mun raskaus ja vauva 🙁

Su (6+3) runsasta vuotoa mutta siteeseen ei juurikaan. Yösiteet ollut käytössä, koska se vuoto pönttöön on niin runsasta. Menkkakipuja, olen ottanut Panadol 1000mg + Burana 600mg.

Ma Vuoto jatkuu vuolaana. menkkakipuja reippaasti. Yöllä supisteli kovasti ja jouduin lähtee ottaa Panadol että saan nukuttuu. Myöskin koko ajan vessahätä. Olen ollut tänään hyvin väsynyt ja masentunut.

Ti Tänään on tullut verta kun siasta veriä laskettaisiin. Eli todella tummaa ja todella paksua, sekä hyytymiä. Tuli myös se ruskuaispussi sisältöineen 🙁 Sinne siis meni, mun vauva 🙁

Ke yöllä vuoto oli niin runsasta, että tuli pulpahtelemalla joka kerta kun käännyin. Oli pakko juosta vessassa parikin kertaa. Aamulla kun nousin ylös, tuli verta ihan pulppuamalla ja mukana siteeseen sairas kasa jotain rämmäleitä :/ Kipuja kohdunsuulla ollut reilusti.

Testausta ja paljon

Dpo 12 Nämä haamut oli jo ihan paljain silmin nähtävissä, ei tarvinnut käännellä ja väännellä. Tästä edellisenä päivänä oli jo haamu, ja sitä ennen ”roskishaamu” eli näkyi selkeästi viiva TUNNIN päästä testin tekemisestä.

 

Tässä kaikki testini (toki kuivuneena, eli viivat haalistuneet, mutta osviittaa näkee miten viivat kehittyy, ja miten hemmetin haaleet ne alussa voi olla) Ekat testit siis dpo 11 ja sitä ennen oli tullut dpo 10 ”roskishaamu” eli näkyi tunti testauksesta ihan selkee viiva, joskin jäi arvailujen varaan merkkaako se yhtään mitään.

 

Dpo 21. Samana päivänä Clearblue digital antoi ”raskaana 2-3viikkoa” eli ihan oikeat HCG-määrät siis on 🙂

Testejä tuli tehtyä PALJON. Mutta se johtuu ihan siitä, että erittäin epätodellinen olo. En voi uskoa että viimein on tärpännyt. VIELÄKIN rv 5+3 on erittäin epäuskoinen olo, vaikka raskausoireita on ollut jo kauan. Enää en kuitenkaan testejä tee, huolestuisin jos viiva olisi samanlainen kun missään noissa..huolestuisin varmaan anyway 😀 Täytyy odottaa pari viikkoa että pääsee alkuraskauden ultraan.